Sovelletussa käyttäytymisanalyysissa puhutaan vahvisteista asioina, joiden ansiosta yksilön käyttäytyminen lisääntyy. Kansankielellähän koirankoulutuksessa saatettaisiin puhua palkkiosta, miksi siis en käytä sitä sanaa tai pyrin olemaan käyttämättä palkkioita vahvisteen merkityksessä mahdollisimman paljon? Yksinkertaisesti siitä syystä, että palkkio on sana, joka on sen antajan näkökulmasta: "Kun nyt annan tämän palkkion, niin toivon palkitsevani toivottua käytöstä." Vahviste taas kertoo enemmän sen saajan näkökulmasta. Kun puhumme vahvisteista oletamme, että jokin käyttäytyminen koulutettavalla vahvistuu ja asia on oikeasti vahvistavaa ihmisen tai eläimen käyttäytymisen näkökulmasta.
Moni vahviste meidän kouluttajien ja opettajien näkökulmasta olisi suotavaa olla eläin- tai ihmisoppijan käyttäytymistä vahvistavia, mutta joskus ne eivät jostain syystä vain toimi. Nämä voivat kuitenkin hyvin olla palkkioita, mutta kun oppijan käyttäytyminen ei kerran vahvistu näiden avulla jossakin tietyssä tilanteessa, niin juuri siinä kyseisessä tilanteessa ne eivät toimi vahvisteina eivätkä ole siten oppijan käyttäytymisen vahvisteita. Silti ne voivat olla edelleen palkkioita, joita käytetään yleisesti koirankoulutuksessa tai palkitessa ihmisten käyttäytymistä. Vahviste on oppijan käyttäytymisen näkökulmasta jotain toivottua, mutta ei välttämättä aina koiranohjaajan, koirankouluttajan tai opettajan näkökulmasta. Katso näistä ei toivotuista vahvisteista edelliset kaksi blogi kirjoitustani piraattivahvisteesta.
Esimerkkinä tästä voisi ottaa koululuokassa oppilaan, joka häiriköimällä tunnilla saa ajan kulumaan siten, että äidinkielen tehtäviä ei tarvitse tehdä. Opettaja kertoo vanhemmille kokeilleensa jo kaikkea mahdollista vahvistetta saadakseen oppilaan tekemään äidinkielen tehtäviä. Hän kertoo ehdottaneensa, että jos oppilas osallistuu työhön saa hän ylimääräistä tietokoneaikaa tai vaikkapa pääsee luokan puuhanurkkaan tehtävien teon jälkeen. Mutta kaikki opettajan yritykset käyttää näitä yleisesti luokassa käytettyjä palkkioita on menneet mönkään. Ne eivät ole vahvistaneet tehtävien tekoa ainakaan tässä ympäristössä. Tehtävien välttäminen on tässä kohden toiminut suurempana vahvisteena oppilaalle ja yleisesti luokassa käytetyt palkkiot eivät ole toimineet. Mutta edelleen kaikki yleisesti opettajan luokassa käyttävät palkkiot voivat olla palkkioita, joita opettaja voi käyttää muissa tilanteissa.
Koira taas saattaa haukkua hihnassa kaikelle lähelle tulevalle silkasta innosta. Sisäiset motivaattorit ja klassisesti ehdollistuneet reaktiot esim. jotkin sisäiset mielihyvää aiheuttavat prosessit (esim. endorfiinien erittyminen) on saattaneet vahvistaa koiraa aikaisemmin tässä kohden ja haukkuminen hihnassa vain lisääntyy. Käyttäytyminen silloin olisi haukkuminen hihnassa ja vahviste tilanteen tuoma mielihyvä. Tällöin ohjaajalle ei ole mitään tekemistä tilanteen kanssa ja kyseessä ei ole jokin yksittäinen palkkio, jonka ohjaaja pystyisi noin vain antamaan. Joissain tilanteissa tällainen innostunutta haukkua seuraava sisäinen vahviste voi olla jollekin koiralle ainoa toimiva vahviste ja on siten piraattivahviste kyseisessä tilanteessa ja sehän on todella harmillista ohjaajalle ja hankaloittaa koulutusta.
Palkkioiden ja vahvisteen iso ero on myös se, että vahviste toimii aina. Koska vahvisteen määritelmä on se, että vahviste lisää käyttäytymistä, ei ole olemassa sellaista koulutusta, jossa vahviste ei toimisi ja lisäisi silti oppijan käyttäytymistä. Palkkio voi olla toimiva tai toimimaton ja joissain tapauksissa se voi jopa olla käyttäytymistä vähentävä eli voi toimia heikenteenä, jos se ei oikeasti ole käyttäytymistä lisäävä. Tällaisia tilanteita olen nähnyt paljon esimerkiksi koirilla, jotka oikeasti eivät pidäkään ohjaajien koskettelusta tai niitä ei ole koulutettu siihen. Ohjaaja yrittää taputella vaikkapa leikkiessä koiraa ja yllättäen koira lopettaa leikkimisen. Koiran leikkimiskäytöstä lisääväksi tarkoitettu toiminta lopettaakin kokonaan koko leikkimisen ja vähentää leikkimistoimintaa. Ohjaajan antamaksi "palkkioksi" tarkoitettu innostunut taputtelu onkin koirasta aivan kamalaa ja siten käyttäytymisen näkökulmasta lasketaan heikenteeksi (vahvisteiden vastakohta on heikenne, jolloin käyttäyminen vähenee). Tässä kohden onkin helppo sitten leimata koira taistelutahdottomaksi, vaikka kyse olikin vain siitä, että se ei itseasiassa pitänyt koskettelusta.
Ihmisillä palkka useinmiten saavutetaan vasta pitkän aikavälin jälkeen esimerkiksi kerran kuukaudessa. Vaikka palkka voikin olla motivoiva ja henkilön töissä käymisen syy, niin moni muu välittömämpi asia vahvistaa työssäkäymistä ja vahvistaa työn tekemisen käyttäytymistä. Tällaisia voisi olla työkaverin kehu, työtehtävän päätökseen saattaminen, oma kädenjälki, vaativan ongelman ratkaiseminen tai jokin muu heti tapahtumaa seuraava. Tämä onkin vahvisteelle tunnusomaista. Vahvisteet ovat välittömämpiä kuin palkkio, joka on usein tulevaisuudessa ja sen saamista saattaa häiritä jokin epävarmuus sen saavuttamisesta. Tilinauhalle saapuva palkka ei itseasiassa ole ollenkaan vahviste, koska ei ole välitön ja työn teon käyttäytymistä lisäävä.
Kun siis puhutaan eläinten ja ihmisten käyttäytymisen lisäämisestä, niin silloin kannattaa käyttää vahviste-sanaa, jotta selkeästi tiedämme puhuvamme käyttäytymisen lisäämisestä emmekä puhu omista ennakko-oletuksistamme palkkioiden muodossa.
Tässä kuvassa EI-NO-pentunen saa toimivan vahvisteen seisomisen käyttäytymiseen. EI-NO seisoo, koska sen saama kanansydän on sen käyttäytymistä vahvistavaa ja siten toimiva vahviste. Seisominen lisääntyi, kun EI-NO oli saanut vahvisteen.
Lähteet:
Roy Mayer Beth Sulzer-Azaroff, and Michele Wallace 2012,
Behavior Analysis for Lasting Change. G. Second edition (sivu 75)
Aubrey C. Daniels 1999, Bringing Out the Best in People: How to Apply the Astonishing Power of Positive Reinforcement (sivu 31)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti