Termitiistai: Mikä ihmeen vahviste?

Sain kysymyksen viimeisen blogikirjoituksen jälkeen. Mikä ihmeen vahviste? Miksi puhun vahvisteista enkä palkkaamisesta?

Sovelletussa käyttäytymisanalyysissa puhutaan vahvisteista asioina, joiden ansiosta yksilön käyttäytyminen lisääntyy. Kansankielellähän koirankoulutuksessa saatettaisiin puhua palkkiosta, miksi siis en käytä sitä sanaa tai pyrin olemaan käyttämättä palkkioita vahvisteen merkityksessä mahdollisimman paljon? Yksinkertaisesti siitä syystä, että palkkio on sana, joka on sen antajan näkökulmasta: "Kun nyt annan tämän palkkion, niin toivon palkitsevani toivottua käytöstä." Vahviste taas kertoo enemmän sen saajan näkökulmasta. Kun puhumme vahvisteista oletamme, että jokin käyttäytyminen koulutettavalla vahvistuu ja asia on oikeasti vahvistavaa ihmisen tai eläimen käyttäytymisen näkökulmasta.   

Moni vahviste meidän kouluttajien ja opettajien näkökulmasta olisi suotavaa olla eläin- tai ihmisoppijan käyttäytymistä vahvistavia, mutta joskus ne eivät jostain syystä vain toimi. Nämä voivat kuitenkin hyvin olla palkkioita, mutta kun oppijan käyttäytyminen ei kerran vahvistu näiden avulla jossakin tietyssä tilanteessa, niin juuri siinä kyseisessä tilanteessa ne eivät toimi vahvisteina eivätkä ole siten oppijan käyttäytymisen vahvisteita. Silti ne voivat olla edelleen palkkioita, joita käytetään yleisesti koirankoulutuksessa tai palkitessa ihmisten käyttäytymistä. Vahviste on oppijan käyttäytymisen näkökulmasta jotain toivottua, mutta ei välttämättä aina koiranohjaajan, koirankouluttajan tai opettajan näkökulmasta. Katso näistä ei toivotuista vahvisteista edelliset kaksi blogi kirjoitustani piraattivahvisteesta.

Esimerkkinä tästä voisi ottaa koululuokassa oppilaan, joka häiriköimällä tunnilla saa ajan kulumaan siten, että äidinkielen tehtäviä ei tarvitse tehdä. Opettaja kertoo vanhemmille kokeilleensa jo kaikkea mahdollista vahvistetta saadakseen oppilaan tekemään äidinkielen tehtäviä. Hän kertoo ehdottaneensa, että jos oppilas osallistuu työhön saa hän ylimääräistä tietokoneaikaa tai vaikkapa pääsee luokan puuhanurkkaan tehtävien teon jälkeen. Mutta kaikki opettajan yritykset käyttää näitä yleisesti luokassa käytettyjä palkkioita on menneet mönkään. Ne eivät ole vahvistaneet tehtävien tekoa ainakaan tässä ympäristössä. Tehtävien välttäminen on tässä kohden toiminut suurempana vahvisteena oppilaalle ja yleisesti luokassa käytetyt palkkiot eivät ole toimineet. Mutta edelleen kaikki yleisesti opettajan luokassa käyttävät palkkiot voivat olla palkkioita, joita opettaja voi käyttää muissa tilanteissa.   

Koira taas saattaa haukkua hihnassa kaikelle lähelle tulevalle silkasta innosta. Sisäiset motivaattorit ja klassisesti ehdollistuneet reaktiot esim. jotkin sisäiset mielihyvää aiheuttavat prosessit (esim. endorfiinien erittyminen) on saattaneet vahvistaa koiraa aikaisemmin tässä kohden ja haukkuminen hihnassa vain lisääntyy. Käyttäytyminen silloin olisi haukkuminen hihnassa ja vahviste tilanteen tuoma mielihyvä. Tällöin ohjaajalle ei ole mitään tekemistä tilanteen kanssa ja kyseessä ei ole jokin yksittäinen palkkio, jonka ohjaaja pystyisi noin vain antamaan. Joissain tilanteissa tällainen innostunutta haukkua seuraava sisäinen vahviste voi olla jollekin koiralle ainoa toimiva vahviste ja on siten piraattivahviste kyseisessä tilanteessa ja sehän on todella harmillista ohjaajalle ja hankaloittaa koulutusta.

Palkkioiden ja vahvisteen iso ero on myös se, että vahviste toimii aina. Koska vahvisteen määritelmä on se, että vahviste lisää käyttäytymistä, ei ole olemassa sellaista koulutusta, jossa vahviste ei toimisi ja lisäisi silti oppijan käyttäytymistä. Palkkio voi olla toimiva tai toimimaton ja joissain tapauksissa se voi jopa olla käyttäytymistä vähentävä eli voi toimia heikenteenä, jos se ei oikeasti ole käyttäytymistä lisäävä. Tällaisia tilanteita olen nähnyt paljon esimerkiksi koirilla, jotka oikeasti eivät pidäkään ohjaajien koskettelusta tai niitä ei ole koulutettu siihen. Ohjaaja yrittää taputella vaikkapa leikkiessä koiraa ja yllättäen koira lopettaa leikkimisen. Koiran leikkimiskäytöstä lisääväksi tarkoitettu toiminta lopettaakin kokonaan koko leikkimisen ja vähentää leikkimistoimintaa. Ohjaajan antamaksi "palkkioksi" tarkoitettu innostunut taputtelu onkin koirasta aivan kamalaa ja siten käyttäytymisen näkökulmasta lasketaan heikenteeksi (vahvisteiden vastakohta on heikenne, jolloin käyttäyminen vähenee). Tässä kohden onkin helppo sitten leimata koira taistelutahdottomaksi, vaikka kyse olikin vain siitä, että se ei itseasiassa pitänyt koskettelusta.

Ihmisillä palkka useinmiten saavutetaan vasta pitkän aikavälin jälkeen esimerkiksi kerran kuukaudessa. Vaikka palkka voikin olla motivoiva ja henkilön töissä käymisen syy, niin moni muu välittömämpi asia vahvistaa työssäkäymistä ja vahvistaa työn tekemisen käyttäytymistä. Tällaisia voisi olla työkaverin kehu, työtehtävän päätökseen saattaminen, oma kädenjälki, vaativan ongelman ratkaiseminen tai jokin muu heti tapahtumaa seuraava. Tämä onkin vahvisteelle tunnusomaista. Vahvisteet ovat välittömämpiä kuin palkkio, joka on usein tulevaisuudessa ja sen saamista saattaa häiritä jokin epävarmuus sen saavuttamisesta. Tilinauhalle saapuva palkka ei itseasiassa ole ollenkaan vahviste, koska ei ole välitön ja työn teon käyttäytymistä lisäävä.

Kun siis puhutaan eläinten ja ihmisten käyttäytymisen lisäämisestä, niin silloin kannattaa käyttää vahviste-sanaa, jotta selkeästi tiedämme puhuvamme käyttäytymisen lisäämisestä emmekä puhu omista ennakko-oletuksistamme palkkioiden muodossa.

Tässä kuvassa EI-NO-pentunen saa toimivan vahvisteen seisomisen käyttäytymiseen. EI-NO seisoo, koska sen saama kanansydän on sen käyttäytymistä vahvistavaa ja siten toimiva vahviste. Seisominen lisääntyi, kun EI-NO oli saanut vahvisteen.

Lähteet:

Roy Mayer Beth Sulzer-Azaroff, and Michele Wallace 2012,
Behavior Analysis for Lasting Change. G. Second edition (sivu 75)

Aubrey C. Daniels 1999,  Bringing Out the Best in People: How to Apply the Astonishing Power of Positive Reinforcement (sivu 31)

Taistelu piraattivahvisteita vastaan

Piraattivahviste ei tarkoita, että vahvisteessa on jotakin vikaa. Yleensä vahviste on tosi hyvä juuri sille, jota se vahvistaa. Eläimet tai ihmiset toki yrittävät tavoitella vieressä näkyvää hyvää; onhan ruoho aina vihreämpää aidan toisella puolella. Piraattivahviste on arvottava sana kouluttajan tai opettajan näkökulmasta. Se tarkoittaa, että joku on juuri tosi hyvää meidän koulutustilanteessa ja kilpailee meidän kanssa ja haittaa meidän koulutussuunnitelmia. Vahvisteen arvo on siirtynyt meiltä jollekin kilpailijalle.

Piraattivahviste haittaa usein juuri niissä tilanteissa, joissa sanotaan, että positiivinen vahvistaminen ei toimi. Piraattivahvisteita vastaan voi kuitenkin taistella sovelletun käyttäytymisanalyysin keinoin. Ympäristöä voidaan muuttaa siten, että piraattivahvisteeseen ei juuri silloin ole mahdollisuutta, kouluttaja voi yrittää löytää arvokkaamaan vahvisteen, jolla taistella piraattivahvistetta vastaan tai edeltävät vaikutteet voidaan muuttaa sellaisiksi, että ne eivät johda piraattivahvisteen esiintymiseen. 

Edellisissä blogikirjoituksessa kirjoitin luokasta, jossa oppilaat pelaavat paperitollokoripalloa ja opettaja-parka kirjoittelee taululle mitä kirjoittelee, kun oppilaat keskittyvät piraattivahvisteeseen eli tässä tapauksessa luokan antamaan huomioon onnistuneista koreista. Viisas opettaja muuttaakin ympäristöä siten, että paperitollokoripalloon ei ole mahdollisuutta. Roskakori siirtyy luokan etuosaan, jolloin korien onnistuminen ei ole mahdollista ja oppilailla on pääsy roskakorille vain siinä yhteydessä, jos tulevat pesemään käsiään luokan lavuaarin eteen. Opettaja ottaa ohjelmaan myös piraattivahvisteita vastaan kilpailevan vahvisteen, jolloin kaikki, jotka ovat kuunnelleet tunnin viimeisen viiden minuutin aikana hiljaa opettajan taulutyöskentelyä, pääsevät ensimmäisenä pesemään käsiä ja harjoittelemaan paperitollokorista luvallisesti ennen ruokailuun lähtöä. Lisäksi opettaja aloittaa työskentelemään koko luokan kanssa heti, kun joku yksittäinen oppilas alkaa etsimään huomiota. Yhdessä esimerkiksi siirrytään lukemaan opettajan taululle kirjoittamaa tai opettaja antaa kiperän kysymyksen koko luokalle pohdittavaksi. Opettaja ei missään kohti kiellä oppilaita tai lähetä huomiota hakeneita oppilaita toiseen tilaan ratkaistakseen piraattivahvisteen ongelman, koska tulisi siten antaneeksi lisää arvoa juuri sille piraattivahvisteelle eli toisten huomiolla, joka oli tässä tilanteessa läsnä vaikuttamassa luokan toimintaan.

Entäs sitten koirankoulutuksessa koira, joka haukkuu harjoiteltaessa vieressä istumista ja piraattivahvisteena toimii muiden koirian vastaaminen haukkuun? Monta keinoa on ennen kuin tarvitsee vaipua epätoivoon kilpailevan vahvisteen kanssa. Koirankouluttaja voisi siirtää muut koirat kauemmaksi, jolloin koira eivät olisi lähellä harjoittelmassa olevaa koiraa ja siten ehkä provosoisi haukkumista. Tai ehkä harjoitella vieressä istumista ensin ihan ilman muita koiria, jotta koira saisi kokemusta siitä, että vahviste on tulossa myös ohjaajalta ja valitsisi myöhemmin ohjaajan herkut toisten koirien haukun sijaan. Koiranohjaaja voisi tarkistaa omien vahvisteidensa arvon. Onko mahdollista ottaa kehiin parempi vahviste esimerkiksi leikki ohjaajan kanssa, jos kerran koira haluaa juuri sillä hetkellä vuorovaikutusta jonkun kanssa? Tai entä olisiko mahdollista ennakoida haukkumista nopeuttamalla vahvistetiheyttä tai antaa vahviste oikeasta käyttäytymisestä juuri ennen kuin koira haukahtaa?

Miten sitten mätsärissä olleen bodercollien omistaja toimi tilantessa, jossa koira yritti haistella piraattivahvisteena toimineen EI-NO-espanjanvesikoiran hajua ja EI-NOn herkkujen hajua? Omistaja päätti kaivaa omat herkut esille ja taistella niillä piraattivahvistetta vastaan. Loistava valinta vaihtaa arvokkaampaan vahvisteeseen sen sijaan, että olisi vain estänyt koiraa hihnalla tai antanut kehuja! Haisteleminen EI-NOn suuntaan väheni heti. 

Lähteet:

Susan Friedmanin kurssin Living & Learning with Animals: The Fundamental Principles and Procedures of Teaching and Learning luentomuistiinpanot

Tuomisto, Martti T. & Parkkinen, Lauri (2009). Käyttäytymisanalyysin sanakirja (2. painos) Tampere: SKT 2009
-> kirjassa ei ole käännöstä vielä bootleg reinforcer -termille

ABA Glossary: scienceofbehavior.com

Lue lisää:

Eileen and dogs -blogissa on loistava kirjoitus videoineen aiheesta:
http://eileenanddogs.com/2015/03/06/bootleg-reinforcement/
 

Termitiistai: Piraattivahviste

Sovelletussa käyttäytymisanalyysissä tunnetaan käsite piraattivahviste (bootleg reinforcer). Sana bootleg on käytössä luvattomattomasti tehdyistä äänitteistä ja julkaisuista ja onkin aika uusi sana. Siitä syystä ehkä myös löysin ensimmäiset viittaukset tutkimuksista käsitteeseen bootleg reinforcer 1960-luvulta. Vaikka ilmiö ei ole uusi vaan ihan peruskäyttäytymisen lainalaisuuksia, niin tutkittu sitä on oletettavasti nimestä päätellen aika myöhään ja löytämieni viitteiden perusteella vain yhtenä osana muuta sovelletun käyttäytymisanalyysin tutkimusta. Bootleg eli piraatti viittaa luvattomaan ja juuri siihen tapaan nämä luvattomat piraattivahvisteet esiintyvät.

Vahviste käyttäytymisanalyysissä määritellään miksi tahansa tapahtumaksi, joka seuraa käyttäytymistä ja lisää sen määrää. Piraattivahviste on tilanteen ulkopuolelta tuleva vahviste, joka ei ole toivottu tilanteessa ja vähentää toivottua kohdekäyttäytymistä.   

Ihmisillä on helppo kuvata piraattivahvistetta luokkatilanteessa. Esimerkiksi luokassa oppilaat heittelevät paperitolloja roskikseen samalla, kun opettaja kirjoittelee talulle tunnin agendaa. Opettajalla on hyvin vähän mahdollisuuksi keskeyttää epätoivottua käyttäytymistä tässä kohden positiivisesti vahvistamalla, koska vahvisteet tilanteessa on muualla kuin opettajalla. Vahvisteet löytyvät tässä tilanteessa sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden oppilaiden kanssa. Toisten oppilaiden hurraamiset onnistuneesta paperitollokoripallosta ovat ikäänkuin luvattomia vahvisteita eli piraattivahvisteita luokkaympäristössä ja ylläpitävät paperitollojen heiton käyttäytymistä ja saavat oppilaat yrittämään yhä uusia koreja saadakseen lisää huomiota.
 
Koirankoulutustilanteessa piraattivahviste voisi olla vaikkapa toisten koirien vastaaminen koiran haukkumiseen. Koirankouluttaja yrittää kouluttaa koiraa vieressäistumiseen, mutta koiran toiminta keskeytyy haukkumiseen, kun toisia koiria menee ohitse. Toiset koirat vastaavat koulutettavan koiran haukkuun, koska saavat todennäköisesti jotakin ihmisille mysteeriksi jäävää informaatiota haukusta. Yllättäen vieressäistumista treenaavan koiran haukku lisääntyykin ja siten toisten koirien haukku ja sosiaalinen huomio toimii tässä tilanteessa piraattivahvisteena.  

Suomessa koirankouluttamisessa käytetään usein ulkopuolelta koirankouluttajasta tai -ohjaajasta tulvivista vahvisteista nimeä ympäristön vahvisteet. Ympäristön vahvisteet on usein positiivinen termi. Koirankouluttajat nykyisin tajuavat, että ympäristöstä löytyy koiria kiinnostavaa kuten hajut, joita sitten pyritään käyttämään hyväksi vaikkapa hihnakäyttäytymisessä. Koiran vetäessä hihnassa jotakin tiettyä hajua kohden saman tien, kun se löysää, päästetään koira nuuskuttamaan hajua. Siten nuuskuttelu vahvistaa hihnan löysäämistä ja toimii vahvisteena hihnan löysäämiselle. Usein kuitenkin piraattivahvisteet koirankouluttamisen kielessä lisätään näihin ympäristön vahvisteisiin. Ei huomata erottaa epätoivottuja vahvisteita, joita kouluttaja ei pysty hallitsemaan ja niitä vahvisteita, jotka löytyvät ympäristöstä, mutta ovat toivottuja tai niitä pystytään käyttämään hyväksi. Ottamalla käyttöön piraattivahvisteen koirankoulutukseenkin saadaan tästä sanasto myös näille ei-toivotuille vahvisteille ja pystymme ehkä siten tarkemmin analysoimaan miten näitä eliminoidaan ja miten pystytään toimimaan sovelletun käyttäytymisanalyysin perusteiden edeltävien vaikutteiden etsimisessä ja ympäristön muokkauksessa.

Yllättäen sainkin tällaisen kuvan mätsärissä piraattivahvisteesta. Kuvassa olevan bordercollien kohdekäyttäytymisenä on tarkoitus pysyä omistajan vieressä tekemättä mitään erityistä (hyvin vaikea käyttäytyminen, jos suorastaan mahdottomuus, koska eläimet käyttäytyvät koko ajan passiivisenakin). Vahvisteena toimii omistajan kehut ja hihnankiristymisen tai nykäisyn välttäminen. Piraattivahvisteena toimi EI-NO -espanjanvesikoiran tuoksu (tai saattoi olla myös EI-NOn herkkujen tuoksu). Piraattivahviste vahvisti tässä tapauksessa haistelemista ja sen suuntaa: haisteleminen EI-NOn suuntaan lisääntyi toisella koiralla koko ajan. Sain myös kuvan siitä mitä koiran omistaja teki voittaakseen piraattivahvisteen haasteen ja sen kuvan näätte seuraavassa blogikirjoituksessa.

  
Nyt kun termi on määritelty, voinkin seuraavassa blogikirjoituksessa miettiä miten piraattivahvisteita voisi välttää tai kääntää ne onnistumisiksi.

Jos joku muu on törmännyt jo suomalaisessa käyttäytymisen kirjallisuudessa tähän sanaan ja johonkin tunnetumpaan käännökseen, niin olisin kiitollinen vinkistä!

Muokkaus: Bootleg termi onkin vahempi kuin ajattelin ja viittaa 1880-luvun lopun laittomaan viinaan amerikan slangissa. Mutta en nyt muuta käännöstä vaan käytän edelleen tätä piraattivahvistetta. :)
http://www.etymonline.com/index.php?term=bootleg&allowed_in_frame=0

Lähteet:

Susan Friedmanin kurssin Living & Learning with Animals: The Fundamental Principles and Procedures of Teaching and Learning luentomuistiinpanot

Tuomisto, Martti T. & Parkkinen, Lauri (2009). Käyttäytymisanalyysin sanakirja (2. painos) Tampere: SKT 2009
-> kirjassa ei ole käännöstä vielä bootleg reinforcer -termille

ABA Glossary: scienceofbehavior.com

Lue lisää:

Eileen and dogs -blogissa on loistava kirjoitus videoineen aiheesta:
http://eileenanddogs.com/2015/03/06/bootleg-reinforcement/

Mitä on käyttäytymisekonomia?

Käyttäytymisekonomia tutkii ihmisten ja eläinten vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Käyttäytymisekonomeja kiinnostaa mihin perustuen ihmiset tai eläimet tekevät päätöksiä ja mitkä asiat he/ne kokevat arvokkaiksi päätöksenteon kannalta.

Käyttäytymisekonomia pyrkii myös selittämään miksi ihmiset käyttäytyvät poikkeavasti ja irrationaalisesti, vaikka käyttäytymisen palkintona tai saavutuksena olisikin jotakin arvokasta. Mielenkiintoisia käyttäytymisekonomian tutkimusalueita on rahankäyttö, prokastinaatio, motivaatio, epärehellisyys, itsekontrolli ja itsekkyys. Käyttäytymisekonomit yrittävät kehittää ymmärrystä miksi ihmiset vitkastelevat, ovat kärsimättömiä, eivät aina ole hyviä päätöksen tekijöitä tai jättävät päättämättä kokonaan ja miksi ovat oikeudenmukaisia sen sijaan, että tavoittelisivat aina voittoa.

Eläimiin verrattuna ihmiset käyttäytyvät paljon irrationaallisemmin ja kaikkia irrationaalisen käyttäytymisen muotoja ei esiinny eläimillä ollenkaan. Eläimillä ei ole esimerkiksi käsitteitä raha tai rahaketalous. Ne eivät pysty arvottamaan jotakin tiettyä asiaa sen mukaan, että minkä arvoinen jokin tavoiteltava kohde olisi jollakin välillisellä ei konkreettisella asialla. Eläimet eivät myöskään niiden käyttäytymistä tutkittaessa pysty esittämään epärehellisyyttä.

Sen sijaan itsekkäitä eläimet ovat. Mielenkiintoinen käyttäytymisekonomian mietintäkohde on, että miten eläinten itsekkäät tavoitteet tehdä sitä mikä niistä on juuri sillä hetkellä kannattavimpaa voidaan muuttaa siten, että ne suorittavat ensin eläinkouluttajan määrittämän tehtävän. Lisäksi eläintenkouluttamisen kannalta on käyttäytymisekonomiassa merkittävää se miten elämille tarjottavia vahvisteita voidaan tehdä arvokkaammiksi, jotta ne innostuvat tekemään niille ajateltuja koulutustehtäviä. Eläintenkoulutuksen käyttäytymisekonomiset kysymykset ovat: "Mitä valintoja eläimet tekevät ja miten eläimet tekevät valintoja?"

Toinen mielenkiinnon kohteeni käyttäytymisanalyysi pyrkii muuttamaan käytöstä ja pilkkomaan sitä pieniin osiin, jotta käytöstä voisi ymmärtää ja muuttaa. Käyttäytymisekonomia sen sijaan pyrkii ymmärtämään erilisia käyttäytymisen ilmiöitä, mutta sen päälähtökohtana ei ole niiden muutos. Moni käyttäytymisekonomian ilmiö on selitettävissä käyttäytymisanalyysin termein ja jos halutaan muuttaa käyttäytymisekonomian ajattelun kautta löydettyä ongelmaa on hyvä ottaa käyttöön käyttäytymisanalyysin ajatukset edeltävistä vaikutteista ja seurauksista ja siitä kuinka havaittavat käytökset ovat suhteessa ympäristöön.

Samaa käyttäytymisanalyysin kanssa on käyttäytymisekonomiassa se, että myös käyttäytymisekonomiassa käytöksen selittäminen tulee perustua selkeään dataan havaittavasta käyttäytymisestä, jotta pystymme tarkasti analysoimaan käyttäytymistä. Käyttäytymisekonomiaa on eläinten osalta tutkittu testaamalla taloustieteen teorioita klassisessa operantin ehdollistumisen ympäristössä eli Skinnerin boksissa rotilla ja puluilla. Koeympäristö ja eläinlajit ovat eläimillä tehdyissä käyttäytymisekonomian kokeissa aivan samat kuin niissä käyttäytymisanalyysin kokeissa, joissa merkittävät käyttäytymisanalyysin löydöt on tehty.

Ensimmäisen kerran kuulin käyttäytymisekonomiasta Bob Baileyn Operantin ehdollistumisen workshopissa eli ns. kanakurssilla syksyllä 2008. Siinä vaiheessa muuta tietoa oli tullut niin, että käyttäytymisekonomian luennot aivan hujahti yli hilseen. Seuraavan kerran kuulin Bobin käsittelevän aihetta viimeisellä teaching-kurssillaan 2009 ja sitten olinkin jo hyvin kiinnostunut aiheesta ja pystyin vastaanottamaan lisää tietoa. Sen jälkeen en ole lakannut etsimästä. Olen ymmärtänyt, että käyttäytymisekonomian lähtökohdasta eläintenkoulutusta miettien voin parantaa koulutukseni tuottavuutta ja tehostaa vahvisteiden arvoa. Bob Baileyn sanoin: "Meidän on tehtävä elämille kannattavaksi leikkiä meidän pikku leikkejä."
 

Rankkaa käyttäytymisen muokkausta erottelukurssilla!

Onnea vapaaehtoistoiminnasta

Palkitsevin harrastukseni on Kennelliiton kaverikoirakäynnit koirani Jampan kanssa. Vierailemme kerran kuussa vanhusten päiväkeskuksessa ja satunnaisesti muissakin kohteissa. Kaverikoiratoiminnassa vierailemme kohteissa aivan ilmaiseksi ilman mitään palkkiota, ainoastaan olemme läsnä meidän vierailukohteidemme ihmisille. Monet mielenkiintoiset keskustelut onkin vanhusten kanssa käyty Jampasta tai vanhusten omista jo edesmenneistä koirista.

Elämäni on mahdottoman kiireistä ja monia asia kilpailee huomiostani. Pitäisi tehdä sitä tai tätä. Mutta hetki vapaaehtoistyössä tekeekin kiireen keskellä onnelliseksi.

Kuinka ajan käyttäminen toisiin ihmisiin voi tehdä onnellisemmaksi, jos aikaa on vähän käytettävissä muutoinkin? Tutkimuksissa on todettu, että kun me annamme aikaamme toisille, tuntuu meistä itsestämme siltä kuin meillä olisi paljon sitä mitä annamme pois.

Tätä on testattu siten, että tutkittaville on annettu mahdollisuus omaan aikaan esimerkiksi käyntiin hierojalla tai kampaajalla. Tutkittavia on pyydetty käyttämään aika täysin itsekkäästi itseensä. Sen sijaan vertailuryhmää on pyydetty käyttämään aika jonkun toisen ihmisen hyväksi esimerkiksi osallistumalla vapaaehtoistyöhön tai auttamalla jotakuta kotitöissä tai läksyissä. Tutkittavia on ajan käytön jälkeen pyydetty kuvailemaan kuinka onnellisia he ovat. Ihmiset, jotka ovat käyttäneet aikansa itseensä, ovat kyllä rentoutuneet itseensä käyttämän ajan aikana, mutta sama stressi odottaa heitä sen jälkeen, kun ovat käyttäneet ajan itseensä. Sen sijaan aikansa muiden hyväksi käyttäneen vertailuryhmän ihmiset ovat onnellisimpia, koska kokevat heillä olevan aikaa käytössään niin hyvin omaan elämään, että ovat voineet jakaa sitä muillekin.

Sen sijaan, että stressaisimme siitä, että aika on vähissä ja käytämme sen pelkästään itseemme meidän pitäisikin suunnata osa ajasta vapaaehtoistyöhön tai jonkun muun ihmisen hyväksi ollaksemme onnellisia. Muille huomion antaminen on niin palkitsevaa, että on huomattu niiden ihmisten, jotka antavat ajastaan muille, lahjoittavan aikaa toistekin. Heidän onnensa moninkertaistuu jokaisen muille suodun hetken myötä.

Joten seuraavan kerran, kun huomaat hieman vapaata aikaa kalenterissasi tai koet aikapulan ja stressin uhkaavan onnellisuuttasi, suuntaa aikasi jollekin toiselle kuin että käyttäisit sen itseesi.
 

Lue lisää:
Dunn, Elizabeth, and Michael Norton. Happy Money: The Science of Smarter Spending. Simon & Schuster, 2013.

Näkymättömät moottoripyörät ja koirat

Moni irrationaalisen käyttäytymisen muodoista ei toimi eläimillä, koska eläimet käyttäytyvät itseasiassa paljon rationaalisemmin kuin ihmiset. Mutta esiintymäilluusio on saanut minut miettimään monia tilanteita koirien kanssa, joissa tunnistan samanlaista käyttäytymistä koirilla kuin ihmisillä. Mietin nyt siis edelleen tilannetta, jossa yksilö keskittyy niin tarkasti johonkin, että ei pysty huomaan ympäristössään tapahtuvia asioita. 

Vaikka emme aivan varmasti voi tietää mitä eläimet ajattelevat, niin voimme niiden käyttäytymisestä katsoa ja miettiä mikä niiden motivoivat operaattorit ovat ja miksi ne ovat kiinnostuneita jostakin tietystä asiasta. Ja väitän kyllä, että eläimet voivat uppoutua johonkin tehtävään niin tarkasti, että eivät havaitse yhtään mitään muuta. Vai oletteko olleet kävelyllä uroskoiran kanssa?

Maanantaina olin Perron kanssa koirakoulussa. Sillä on aika kova äänipelko, mutta keskittyessään koirakoulun tehtäviin se ei huomannutkaan, kun moottoripyörät kovaäänisesti pärisivät meidän treenipaikan ohi. Perro pelkää myös toisten koirien haukkua, mutta niihin se reagoi vain kolme kertaa silloin kun itse en ollut suorittamassa sen kanssa mitään tehtävää.

Näkymättömät viulut

Tiedättehän sen käyttäytymisen ilmiön, kun jonkin asian on kerran huomannut, niin sen huomaa entistä useammin joka paikassa? Varsinaisesti asia ei oikeasti esiinny sen enempää kuin normaalisti ympäristössä, mutta kun siihen nyt kiinnittää huomiota, niin se tulee vastaan yhä useammin. Tätä ilmiötä kutsutaan esiintymäilluusioksi (frequency illusion). 

Kirjoitin pari päivää sitten blogi-kirjoituksessani mitä ongelmaa liittyy siihen, että jos keskittyy johonkin yhteen tiettyyn asiaan: Mitä jätämme huomiotta, kun seuraamme muuta.
Huomaan nyt tätä ongelmaa ihan joka paikassa!

Meillä on ollut kuorossa nyt vaikeuksia muutaman kappaleen kanssa. Niitä laulaessa emme pysy alkuperäisessä sävellajissa vaan laskemme alaspäin. Yhtä yksittäistä syytä ei ole, mutta muuta muutamat kohdat biiseissä ovat sellaisia, että selkeästi kuulee kuinka niissä kohden laskeminen tapahtuu ja äänet eivät ole puhtaita. 

Aloinkin miettiä mistä tämä voisi johtua. Kappaleet on todella haastavia ja vaativat todellista keskittymistä. Meistä monikaan ei osaa kappaleita ulkoa ja joudumme lukemaan nuotteja. Kappaleissa on erityisesti hyvin vaikeat rytmit ja sen lisäksi että luemme nuotteja on aivan pakko laskea mukana, jotta pysyy kappaleessa mukana. Ja jotta osaa lähteä oikeaan aikaa pitää vielä katsoa kuoronjohtajaa, jotta pysyy varmasti oikeassa rytmissä. Ja tämän lisäksi pitäisi sitten vielä keskittyä hengittämiseen ja kuunnella muita. Monta eri asiaa.

Mutta yhdessä kappaleessa (Teemu Tommolan Liebes Lied) erityisesti olen aivan varma, että omalla kohdallani harhautuminen oikeasta sävellajista johtuu erityisesti siitä, että keskityn vain yhteen asiaan. En muista missä kappaleessa olisi joutunut niin tarkasti aikaisemmin laskemaan rytmiä, että pysyisin mukana. En pysty samanaikaisesti keskittymään siihen, että kuuntelisin tarkkaan muita ja pitäisin lauluasentoni niin hyvänä, että kohdallani ei sävellajin laskemista tapahtuisi. Mukana kappaleessa on vielä kaksi viulua, joihin voisi virittää, mutta eilen keskityin rytmin laskemiseen niin hyvin, että en edes kuullut viulujen olevan mukana ollenkaan. 

Toivottavasti pian opin, nyt alan treenaamaan vielä kappaleen rytmejä. Tänään on keikka!


Lue täältä vielä lisää näkymättömästä Gorillasta:
http://www.theinvisiblegorilla.com/gorilla_experiment.html