Joku kuorokavereista ehdotti, että meidän pitäisi laittaa sakko niille, jotka myöhästyvät. Joku vielä ehdotti tähän lisäksi, että sakko pitäisi olla euro jokaiselta minuutilta ja lisääntyä aina sen minuuttimäärän mukaan, jonka verran myöhästyjää odoteltiin aina kymmeneen minuuttiin saakka, jolloin joutuisi maksamaan enintään 10 euroa. Sakko kartuttaisi kuoron kassaa ja olisi ihan oikein rangaistukseksi myöhästeleville kuorokavereille, joita muut joutuvat odottamaan.
Sanoin heti, että tuo ei nyt toimi. Sakko tulisi lisäämään myöhästelyä.
Voi kuulostaa nurinkuriselta, mutta tosiasia on, että rationaaliset ihmiset toimivat irrationaalisesti eivätkä reagoi rankaisuihin siten kuin ehkä toivoisimme silloin kun kyseessä on raha tai jokin muu asia, joka arvon itse määritämme.
Ihmiset luottavat sosiaalisiin normeihin. Sosiaaliset normit ovat niitä voimia, jotka saavat meidät käyttäytymään toisten ihmisten seurassa hyvin ja välittämään toisista ihmisistä.
Vastapainona sosiaalisille normeille meillä on rahalliset normit. Rahan asettamat normit laittavat meitä miettimään miten hyödymme rahasta ja miten voimme käyttää sitä omaksi hyödyksemme mahdollisimman taloudellisesti. Nämä normit toimivat silloin kun alamme miettiä mitä aiomme tehdä rahoillamme.
Tätä ilmiötä on tutkittu lastentarhassa. Päiväkotiryhmän vanhemmat myöhästelivät lapsiaan hakiessa ja hoitajat alkoivat vastaanottaa vanhemmat kiireisinä ja vilkuillen kelloa. Vanhemmat helposti ymmärsivät, että olivat myöhässä ja lupasivat tulla seuraavan kerran ajoissa.
Tutkijat huomasivat, että vanhemmista kahdeksan oli joka viikko myöhässä, joten he suunnittelivat sakkomaksun päiväkotiryhmän vanhemmille. Päiväkotiin kiinnitettiin lappu, jossa luki, että jos vanhemmat ovat myöhässä 10 minuuttia, heidän tulisi maksaa sakko. Sakko vastasi tunnin lastenhoidon hintaa.
Ensimmäisen kahdeksan viikon aikana, jolloin sakko oli voimassa, kasvoi myöhästelijöiden määrä kahdeksasta kahteentoista. Seuraavan kahdeksan viikon aikana myöhässä tulijoiden määrä kasvoi 16 vanhempaan. Mitä ihmettä tapahtui?
Ennen sakkoa vanhemmat välittivät lastentarhan opettajien hyvinvoinnista ja eivät halunneet myöhästyä, koska myöhästymisestä joutuisivat kärsimään opettajat. Mutta kun sakko oli otettu käyttöön vanhemmat alkoivat ajatella, että sakkomaksu oli ok ja jos vastassa olisi joka tapauksessa maksu, niin he voisivat sitten saman tien olla enemmänkin myöhässä.
Ensin sosiaaliset normit estivät vanhempia olemasta myöhässä. Kun sakko lisättiin tilanteeseen mukaan, sosiaaliset normit eivät enää olleetkaan tärkeimpiä asiassa puntaroitavia vaan kiinnostavaksi vanhemmille tuli rahan arvon laskeminen ja kuinka rahallisesti kannattavaa olisi jättää lapsi odottelemaan sakosta huolimatta.
Koe lopetettiin ja sakko poistettiin hyödyttömänä, mutta yllättäen vanhempien myöhästely ei enää vähentynytkään. Sakon jälkeen vanhemmista 19 alkoi myöhästelemään. Tässä vaiheessa vanhemmat olivat jo oppineet rahan arvon ja vertasivat myöhästymistään aina aikaisemmin saamaansa sakkoon. Oli siis edelleen kannattavampaa myöhästellä ja olla välittämättä sosiaalisista normeista.
Tässä tapauksessa irrationaalisuus olisikin sitä, että käyttäytyminen lisääntyisi eikä vähentyisi, vaikka siitä positiivisesti heikennettäisiin (eli vähennettäisiin tuomalla ympäristöön jotakin epämiellyttävää) sakkomaksulla. Ilmiön nimi on normien vaihtuminen ja tässä tapauksessa sosiaaliset normit vaihtuivat rahan arvon normeihin. Ajattelen, että jos meillä kuorossa laitettaisiin sakkomaksu myöhästelystä, niin ihmiset todennäköisesti oikeuttaisivat myöhästymisen ja maksaisivat siitä syystä mielellään enemmän rahaa kuorolle ja kokisivat olevan oikeutettuja myöhästymään tai vielä myöhästymään lisää, kun ovat jo maksamassa joka tapauksessa. Myöhästymistä vielä todennäköisesti oikeuttaisi se, että myöhästymisestä tuleva raha menisi yhteiseen kuorokassaan kuoron yhteisten rahojen kartuttamiseen. Sekä myöhästymisien pituus että myöhästyjien määrä todennäköisesti lisääntyisivät.
Lue lisää kirjasta:
Dan Ariely: Predidtably irrational
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti